Illat alkavat jo pimenemään ikävän aikaisin, mutta ennätettiin vielä metsään hakuilemaan. Itse tosin nolosti myöhästyin sovitusta ajankohdasta, kun en päässytkään lähtemään töistä suunnitelmien mukaisesti hyvissä ajoin... Ja kun nuo hakumetsät ovat vielä aivan kaupungin toisella puolella, niin matkaankin menee oma aikansa. Pahus, kun nuo työt meinaa haitata harrastamista ihan tosissaan! :o)

Hiukan jännäsin, että kuinkahan pikkurouva pelittää, kun on niiin kovin tyrkky-tyrkky vieläkin ja kotona ei tee muuta kuin kiusaa veteraaneja peppunsa kanssa. *huoh* Motivaattoriksi kävin antamassa hajut kisuruokapalkasta edellisen koiran suoritusta ennen. ;o) Ja liekkö teho tuossa, mutta kovasti oli Hipussa intoa, kun alueelle oltiin menossa. Haukahteli ja suorastaan kiskoi. Otin treeniin Hipulle kolme ukkoa, joista ekalla palkka minulta ja kahdella muulla sitten palkka maalimieheltä.

Aloitettiin tyhjällä pistolla oikealle ylärinteeseen, jonne lähti yllättävän hienosti - ja vauhdilla - suoraan etulinjaa pitkin painuen perille saakka. Sieltä lähti menemään eteen ja sai selkeästi jo hajua kauempana olevasta ukosta, mutta kutsuin pois tarkoituksella. Melko kovasti sai kiljaista, että suostui tulemaan... Tuo on meillä aika iso ongelma eli ei ole oikein ohjattavissa/hallinnassa. Tuli kuitenkin pois ja lähetin vauhdista vasempaan etukulmaan, jonne lähti myös hyvin ja suoraan. Turhaan epäilin, että ottaa herneet nenukkaan, kun ei saanutkaan mennä oikealla olevalle ukolle. ;o) Vasemmalta löytyikin sitten ukko ja herkkupalkkaa minulta haltuunoton jälkeen. Seuraavaksi sitten etenin keskilinjalla niin, että sai lähteä suoraan jo paikallistamalleen ukolle eli sinne paineli ihan suorilta. Siellä myös palkka ukolta ja samoin kolmannelta vasemmalta puolelta, joka myös löytyi vaivattomasti.

Nyt viimeisimmissä treeneissä Hipulla on ollut tosi hyvä motivaatio hommaan ja vauhtia hyvin. Ihan on ollut ilo katsella, kun pikkurouva painelee pöpelikköön eli entisestä "hipsuttelusta" ei ole ollut nyt tietoakaan. Ilmaisuhaukku on myös parantunut kesän mittaan ja nyt paukuttaa suorastaan apinan raivolla! =oD Eli ilmaisuunkin on tullut lisää varmuutta ja voimaa. No, onhan meillä yksi ongelmakin ilmennyt... Tosin sitä en taida edes yrittää ottaa pois, ettei mene ilmaisujen into. Hippu käy nimittäin sievästi lipaisemassa maalimiehen nenän ennenkuin aloittaa haukun. Se kuulemma tosiaankin vain lipaisee kerran ja painuu sitten maahan haukkumaan. Sen verran herkkä tuo on, että jos sitä siitä aletaan "mätkimään", niin saattaapi tykätä huonoa. Jospa tuo nyt ei niin kamalan suuri virhe ole - pussatkoon! :o)

Myös Qirppu pääsi lopuksi hakemaan pari ukkoa pois. Metsään meni valmiiksi ylärinteeseen kaksi maalimiestä ja otettiin ne sitten haamuilla ja pienellä siirtymisellä, että joutui hiukan etsimään. Juu... Ei puutu vauhtia tuosta ötöstä ja ei ole äippää ikävä! Sinne painuu kuin viitapiru metsään niin, ettei töppöset kerkee maahan koskemaan ja voi sitä iloa, kun sieltä löytyy ihana ihminen, jolla on vielä NAKKEJA!! Irtoaa siis ilman mitään epäröintiä ja ei ole ongelmia maalimiehellä pysymisessä. :o) Juu, taitaa saada Qiirakin jatkaa hakuilua jäljestyksen lisäksi, kun hyvin näkyy hommat erottavan. Ei siis yritäkkään jäljestää ukkoja etsiessään. Hauska pakkaus! :o)