Kuluvan vuoden ensimmäiset kisat ja kovin korkein odotuksin en Oulua kohden lauantaiaamuna suunnannut. Varauduin jo henkisesti siihen, että ajelen samalle illalle sittenkin kotiin, vaikka majapaikka olikin Muhoksen kupeessa odottamassa. Kisat oli Peltokosken maneesilla, tuomarina Tuomo Pajari ja alkoivat vasta iltapäivällä, joten 3-luokkien vuoro oli illalla. Siihen mennessä maneesin pohja oli polkeutunut oikein mukavaksi, mutta pakkanenkin alkoi kiristyä, joten kovasti sai huolehtia kisakaverin lämpimänä pysymisestä. Tiina oli Nepun kanssa kisaamassa 2-luokassa ja sieltä Nee jäi sitten varuiksi meidän mukaan, sillä olin ilmoittanut sen mukaan myös sunnuntaille. Yhdessä tytöt lämmittivät toisiaan autossa ja mukavasti siellä pysyikin lämpötila plussan puolella.

Eka rata 3-luokilla oli agia ja mukana kaikki kontaktit. Kepeille menossa päädyin vetämiseen, sillä pelkäsin valssin tyrkkäävän Q:n putkeen. Veto onnistuikin hyvin ja puhtaasti sisään. Nyt sain kääntymään hyvin renkaalle ja pimeä putkikulmakin löytyi itsenäisesti. Putkesta veto keinulle, josta näppärästi työntämällä putkeen. Puomilla hyvä kontakti, valssilla hypylle. Pussista vastaan hypylle ja kipitystä pituudelta työntämään seuraavalle hypylle ja siinä sitten sössin... Plaah! Jäi sitten se pituus ohjaamatta ja Q sinkosi puomille! Voi rähmä! Ja loppukin mentiin puhtaasti, mutta eipä se auttanut eli eka radalta HYL. Mutta mikä parasta, Qiira HYPPÄSI hienosti! Ei mitään epäröintiä, vaan mukavan vauhdikasta menoa!! Ihme otus... Tai sitten vaan maneesin pohja oli sille niin mieluisa tai jotain, en ymmärrä. Mutta ilman tuota minun tohelointia rata oli hieno!

Toinen rata oli sitten kivan oloinen hyppäri. Hyppyjen 3 ja 4 välistäveto onnistui hyvin ja pituudenkin jälkeen sain valssilla kääntymään putken oikeaan päähän. Itse asiassa Qiira olisi kääntynyt pelkällä puolivalssillakin, mutta sinnillä piti akan vääntää se pirun myöhässä ollut valssin, jonka takia aikaa paloi. ;o) Jälleen putken pimeä kulma löytyi ihan viskaamalla ja samoin kepit. Hieno pieni! Ja sen jälkeen TAAS kartturi tyri eli jäin ihailemaan Qiiran pujottelua ja myöhästyin putken ohjaamisesta niin, että väärään päähänhän se suhahti eli HYL. Voi kökkö minua! Tämän jälkeen ohjaus taas hajosi kokonaan, joten lähdettiin pois säheltämästä. Niin ja jälleen Q:n hypyt oli ok eli siis majapaikkaa kohden yöksi - kiitos jälleen Jaana, Pasi ja Sepe ;o) - ja aamulla uudelleen!

Sunnuntaina kisat alkoi heti aamusta ja onneksi olin ajoissa liikkeellä, sillä aikataulu oli edellä. Kirjeessä toki mainittiin, että sitä voidaan aikaistaa, joten olihan siitä varoitettu. Hyvin kuitenkin ennätin ja löysin kehän laidalta sopivan uhrin pitämään Neppua rataesittelyn ajaksi, sillä se starttasi heti alussa. Tuomarina hääri edelleen Tuomo ja kaikki radat olivat agia.

Ekalla radalla ei sitten päästykään Neen kanssa kuin kolme estettä oikein. Plaah! Pujon kulma oli jotenkin toisin kuin tuossa kuvassa eli minusta siihen tultiin melko suoraan 90 asteen kulmassa... Joka tapauksessa arvoin tuota kohtaa, koska tiesin, että Nee ei oikein osaa pelkällä vedolla aloittaa tuosta kulmasta ja valssiin en oikein ennätä... Yritin kuitenkin valssata ja niinhän siinä kävi, että Neppu suhahti hypylle ennenkuin ennätin kissaa sanoa. :o) Elikkäs viikonlopun kolmas HYL. Loppurata painatettiin sitten tuhatta ja sataa eli vedätin tarkoituksella niin paljon kuin kintuista irtosi. Yksi rima siellä taisi tipahtaa ja puomilla tuli sivuun, kun ennakoin valssia seuraavalle esteelle. Maalissa oli sitten olo kuin hurrikaanin jäljiltä: "Mä alan olla liian vanha tähän..." ;o) Mutta Neellä oli kivaa ja Tuomokin mainitsi ratojen välissä, että koirasta ja sen menosta näkee, kuinka se nauttii! Joo, kartturin nattimisesta voidaan sitten olla montaa mieltä - tosin en mie voi tuota koiran riemua nauramatta katsoa.

Toinen 2-luokan rata oli aika samantyypinen kuin ensimmäinenkin. Selkeää baanaa, joten ei kun menoksi. A:lla ihan ok kontakti ja muurikin löytyi, mutta palikat alas, kun lähdin hiukan liian aikaisin kääntämään putkeen. Puhtaasti jatkettiin, mutta sitten keinulta aivan törkeä lentokeinu! Ei yhtään jarruttanut eli kuvitteliko estettä puomiksi vai mikä lie, mutta komee kaari oli. Toisaalta kyllä vauhti hypyiltä oli tosi kova ja en jarruttanut menoa riittävästi eli peiliin saanee katsoa - jälleen kerran. Renkaalla sitten sössin ja pahasti sössinkin eli lähdin leikkaamaan ennenkuin Nee kerkesi lukita esteen ja kieltohan siitä tuli. Varovasti korjailin, ettei ennätä sinkoilla muualle. Sylivippaus hypylle 16 onnistui hyvin, puomilta aika hätänen kontakti ja maaliin. Huoh! Tuloksena lopuiksi 15 vp ja aika hitaasta kiellosta huolimatta vain muutaman kymmenyksen hitaampi nollalla voittaneeseen malikkaan nähden eli kyllä kerkee! :oP

 

Nepun jälkeen pääsi sitten Qiira vuorollaan radalle. Ilma oli aika raitis kylmän tuulen takia, vaikka aurinko paistoikin. Pidin auton lämpimänä webaston avulla ja välillä käyttäen, joten likoilla oli lämmin, mutta akka alkoi jo olla kohmeessa vaatekerroksista huolimatta. Hrrrr... Ekan radan aloitus oli aika hankala eli taisi suurin osa koirakoista "hyytyä" puomi-putki-ansaan. Ja juu, sinne mekin mentiin eli Qiiralle jo kolmas HYL! =oDD Suurin osa kuitenkin paukutti seinän puoleiseen putken päähän, mutta me mentiin siihen toiseen. Taoin itselleni rataesittelyssä päähän, että ei muuta kuin suora suuntima ja selkee "kiipee"-käskytys, mutta enkö sitten huuda "tässä, tässä" ja vedin sen sinne putkeen. Hyvä minä! Muuten mentiin rata tosi nätisti keinulle asti, jonne sitten myös Qiiralle komea lentokeinu. *iik* Samalla tavoin tultiin vauhdilla ja en sitten jarruttanut. Tuosta meni sitten ohjaus niin sekaisin, että otettiin A-este tarkasti ja pois. Jahuu, hyvin menee, mutta menköön ja mikä tärkeintä, Qiira hyppäsi edelleen!

Sitten vielä viikonlopun viimeinen kipaisu. Hauskan oloinen rata, mutta harmittavasti ei kolmea ilman neljättä ja meille HYL heti alkuun. :o) Saatiin sitten kolme kieltoa pussille eli mun 3-luokan koirani ei osaa pussi-estettä. 8-0 Qiira lähti hyvin pelkällä heitolla ja "kierrä"-käskyllä hypylle kolme, josta otin sen vastaan ja ohjaus pussille, mutta ohi! Ja ei tosiaan mennyt sisälle kuin vasta neljännellä yrityksellä eli kaikkea sitä voikin sattua. Tuon jälkeen mentiin sitten puhtaasti hypylle 15 asti, jonka jälkeisessä valssissa hukkasin totaalisesti seuraavan esteen ja jätettiin siihen. Alkoi jo viikonlopun kylmässä kärvistely ja kipittelyt tuntua ihan tosissaan jaloissa ja hoksottimetkaan eivät ihan täysillä enää pelanneet.

Mutta kivaa oli pitkästä aikaa kisata tuloksista huolimatta. :o) Ja mieltä lämmitti kovasti Qiiran iloiset hypyt. Mikä lie sitten syynä, mutta näyttää, että maneesissa Qiira tykkää mennä. Liekkö sitten Pallohallin pohja sille liian kova vai onko sen anturat sen verran herkemmät, että ei tykkää hallin hiekkapohjasta. Tuomonkin kanssa asiasta puhuttiin ja hänkin epäili, että Pallohallin kivituhka on hienoutunut niin, että siinä voi olla hyvinkin terävää hiekkaa seassa. Jos tuo meidän Prinsessa on sellainen hienohelma, että ei tykkää ja siksi hakee hyppyjä? Tjaa'ah! Lisäksi myönnän, että treenit on olleet viime aikoina melko haastavia kieputuksia, joten eräänlainen epävarmuuskin menoa saattaa painaa. Teen nyt jatkossa niin, että Pallohallilla mennään vaan ihan matalia hyppyjä ja baanataan helppoja treenejä. Maneesilla sitten pompitaan korkeampia ja kurvaillaan samalla. Joka tapauksessa katselen tässä joitakin kisoja ja seuraavat voisivat olla kolmen viikon kuluttua Oulussa, koska paikkana on sama maneesi. :o)