Kuinka se tuo pyykkikaappi koreineen pääseekin aina niin yllättäen täyttymään ja ihan salaa? Ja mistä sen huomaa? No siitä, kun ovi ei pysy kunnolla kiinni ja lattialta löytyy likaisia sukkia eli jonkun kuono on sopinut raollaan olevan oven väliin. Ja siitä, kun aamulla ei töihin lähtiessä meinaa löytyä puhtaita vaatteita. Joten Pesukarhu on tämän illan ahkeroinut ja pyykinkuivaustelineet uhkaa loppua aivan kokonaan kesken... :o)

Siispä koissujen ohjelmassa ei sitten illalle muuta kuin normilenkki ja tietty Qiiran talon ympärijuoksuralli - milloin mitäkin mukana raahaten. :o) Käytiin siis ihan remmilenkillä eli en viitsinyt pakkautua autoon ja mennä metsään. Toki metsälenkit on itselle helpompia, kun ei tarvitse saikkaroida hihnojen kanssa ja saavat painella omia aikojaan. Mutta nätisti nuo kulkevat hihnoissakin eli rintarinnan tipsuttavat edessäni vetämättä ja hihnatkin pysyvät ihan järjestyksessä. Tosin Vaari on nyt alkanut hivuttautua taaemmaksi ja kulkeekin enempi vieressäni ojan puolella. Mukavaa palautetta saimme lauman kanssa, kun eräs vastaan tuleva vanhempi rouva tuumasi lenkkikaverilleen, että niin nätisti kulkevat, vaikka noin monta on matkassa. :o)

Juu, mutta kuinka saadaan tämä harmonia särkymään? Ottamalla Qiira mukaan:
"Minne mennään, minne mennään?? *käh käh* Jee jee, minä kans ja MINÄ menen ekana! Ei ku minä sittenkin haluan mennä keskimmäisenä... Vai olisiko sittenkin tuolla reunassa parempi? Tai tuolla toisessa, minäpä kokeilen... Hei kaverit! Kattokaa, tässä maassa menee tämmönen valkoinen viiva... Vissiin sitä pitkin pitää kavellä... *tipsun tipsun* Mikä tuo on?? *nuuskis nuuskis* Hei kaverit älkää jättäkö!! *viuh ja kiskaisu* Trallalaa trallaalaa.. Jee, äippäkoiralla on ihanat poskikarvat... Hups! Se olikin Vaari, sorry! Mitä nuo on?? APUVA!! *hevosia tien vieressä* Juu EI mua pelottanut, kunhan esitin... *käh käh* Äitee, tää inha remmi on mun mahan ympärillä - EI voi liikkua!! *miksiköhän se on siellä?* Kyllä täällä on kaikkea jännää! *kuvitelkaa pikkubc:lle Liisa Ihmemaassa -ilme* Kivaa on, mutta joko kohta ollaan kotona?"

*huokaus - ehkä se joskus oppii tuonkin taidon...*