On taas se aika vuodesta, kun sitä on jäljellä enää vain joitakin minuutteja. Ulkona paukkuu raketit ja meidän ötöt lepää levollisina, evvk. Siinä se taas hurahti niin nopeasti, ettei perässä meinannut pysyä. Iloa ja riemua saimme kokea ja myös surua ja murhetta. Viimeistä ehkä liikaakiin lyhyelle ajalle... W-jengi kutistui viidestä kolmeen ja edelleen ikävä on kova. Mutta se jo perinteiden yhteenveto vuodesta eli mitä sitä tuli uhottua.

Inka ja Topo: Yksi terve vuosi lisää. Tämä oli se meidän suru... :o( Ensin menentimme Inkan heinäkuussa nopean, alle viikon kestäneen sairastelun jälkeen. Isku oli kamala, sillä tähän en osannut varautua ollenkaan, kun Inkanhan piti olla se meidän rautamuori, joka elää ikuisesti. Ikävä on edelleen valtava. Topo puolestaan alkoi kesän mittaan hiljoksiin hiipumaan ja kun olin sen pari kertaa autanut ylös, kun omat tassut ei enää kantaneet, tein elämäni suurimman ja vaikeimman päätöksen. Annoin Topolle luvan mennä Inkan luo ja silittelin myös sen viimeiseen uneen. Nuo hetket on kamalia, mutta ne kuuluu elämään. Nyt alkaa jo olla helpompaa, mutta vieläkin on niitä päiviä, kun itku vaan tulee. Mutta eiköhän se tästä, aika kultaa muistot... tai jotain...
Hippu: Misseilyä, tokon VOI-luokka ja mielenvirkistyshakua. Keväällä teimme oikein kunnon missiturneen mummoluokassa ja kaikkiaan 10 näytelmää tuli koluttua. Tulokset oli aika hienot - mm. 5 x ROP, 8 x ROP-vet ja 5 x BIS-vet sijoitus sekä yksi ryhmäsijoitus - ja niiden ansiosta suuntaamme kuukauden päästä Vantaalle CoC&VoV-gaalaan. ;oP Tokoiltu ei ollenkaan, kun akalla ei ko. lajiin löytynyt ollenkaan motivaatiota ja hakuilukin jäi. Hilippa siis keskittyi olemaan alkuvuodesta kaunis ja loppuvuodesta lauman pomo. Se astui siis vanhusten menon jälkeen suuriin saapaisiin ja siinä olikin Hilipan tärkein tehtävä. Hetken pikkumummo oli tilanteessa pihalla kuin lumiukko, mutta nyt se on löytänyt paikkansa. Meidän Mummo. :o)
Sipsi: Agilityssä eka 0-tulos 2-luokasta. Juu ei. :o) Pari kisaa keväällä käytiin ja totesin jälleen kerran, että se ei ole agilitykoira ja se siitä. Tilanteessa nyt vain on jotain sellaista, josta Diiva ei pidä, joten väkisin en Hänen Armoaan radalle raahaa. Niinpä Sipsi on päykyttänyt vuoden vauhtia meidän puuhiin ja ollut ilmeisen tyytyväinen rooliinsa. :oD
Qiira: Näyttelyistä yli 15 kk:n saatu H, agissa eka 0-rata 1-luokasta, tokossa kisaoikeus VOI-luokkaan ja PK-puolella BH ja paljon hakutreenejä sekä paimennuksen jatkaminen. Jep, paaaljonhan ne taas puhuu. :o)) Eka tavoite ylittyi eli se yksi näytelmä Tuusniemellä yli 15 kk:n iässä ja tuloksena "PN5". ;o) Agissa yhteinen sävel alkoi viimeinkin löytyä loppukeväästä ja kesäkuussa ekat nollat 1-luokassa ja marraskuussa nousu 3-luokkaan ja sieltä eka nolla. Väliin sopi vielä Qiiran juoksu ja kuukauden saikku, joten ei paha ja tavoite saavutettu moninkertaisesti. ;oP Tokoiltu ei Qiirankaan kanssa, joten BH-koettakaan ei suoritettu. Hakutreenit jäi kesällä, mutta alkukesän treenit osoitti, että pikkukoira tietää kyllä, mitä metsässä tehdään. Motivaatio vaan katosi tähänkin, kun tottis ei etene. Paimennus ei meillä edennyt niin, että olisi kannattanut jatkaa eli kivaa humputtelua, mutta that's it. Akka tosin sai valtavan kipinän lajiin. Eli Q on siis ollut puhtaasti agikoirana. :o)

Että siinä meidän tekemiset sen kaiken muun yhdessä olemisen ja tohottamisen lisäksi. Kasvateilta oltaan kuulumisia saatu tasaiseen tahtiin, mistä ISO kiitos kaikille heille. Tänä vuonna kasvattipäivät jouduttiin perumaan, mutta toivottavasti ensi vuonna tavataan jälleen. Kaikkiaan kiva vuosi, josta myös valtaisat kiitokset kaikille ystävillemme ja tutuillemme! <3 <3 Te teette tästä touhuamisesta sen arvoista, että taas jaksaa. Me tyttöjen kanssa kiitämme lohdutuksesta surun hetkillä, mutta myös onnitteluista ja kannustuksista. Jatketaan!

Hyvää ja Menestyksellistä Uutta Vuotta 2010!!

ps. Akan ryhtiliike epäonnistui, mutta yhtään tupakkia en ole polttanut vuoden aikana, joten saanet pikkaisen kehua myös itseäni! ;oP