Hurautettiin puolen päivän aikoihin Tiinan ja Samin mökille koko lauman kera. Myös Vaari ja Mummeli pääsivät mukaan ja olipas niillä kivaa, kun saivat ulkoilla järven rannassa. Mummeli kävi väliin kahlailemassa järvessä naama onnesta mykkyrällä ja Qiira juoksi sydämensä kyllyydestä - myös järvessä.

Kaffettelujen jälkeen lähdettiin vielä treenaamaan metsään. Qirpalle kävin tekemässä jäljen, josta tuli hiukka vaikea, sillä tien ylityksen lisäksi matkalle sattui nimittäin koirankoppi!! Siellä metsän keskellä oli siis koppi, jonka ympärillä oli rakenteilla ilmeisesti aitaus, kun tasaisesti oli laitettu pari metriä korkeita tolppia pystyyn. Kopin katolla oli myös luita ja seinässä vahva kettinki, mutta "asukasta" siellä ei sentäs ollut... Tuli vaan mieleen, että mikähän peto siellä oikein pitää majaansa, kun hiukka erikoinen tuo kopin paikka kyllä oli. :o/

Jäljen vanhetessa otin Hipulle esineruudun Nepun jälkeen. Alueella kolme esinettä ja kaikki nousi ylös ihan hyvin. Ekan palautus oli hitaahko, mutta kaksi muuta tuli ihan reippaasti. Kolmannen sai viedä suoraan autolle, josta nakkipalkkaa, kun kahdella ekalla vain leikittiin. Nyt otti kuitenkin esineet ihan hyvin heti suuhunsa, eikä jäänyt yhtään arpomaan niiden kanssa. Tolokkuna oli pikkurouva. :o)

Sitten Qirpan jälki, joka ennätti vanheta noin puolisen tuntia. Alkuosa maastosta oli aika hankala eli välissä oli kohtia, jossa ei kasvanut juurikaan mitään ja näissä tuulen vaikutus vielä painoi hajua kovasti sivuun :o/ Niinpä sitten näki, että hiukan joutui ipana väliin jälkeä hakemaan uudelleen eli meinasi hukkua. Suurin vaikeus tuli sitten sen koirankopin kohdalla... Eli siinä oli ilmeisesti paljon voimakkaita ja erikoisia hajuja, jotka olisivat vetäneet pikkukoiraa kovasti puoleensa. Otin siinä Qiiran kokonaan avustaen mukaan ja näytin pienen matkan päästä jäljen uudelleen. Sitten lähdettiin taas jatkamaan tien ylitykseen asti, jossa hukkasi jäljen. En puhunut mitään, vaan odotin mitä tekee ja kappas, niin vain itse löysi jatkon toiselta puolelta ja siellä sitten olikin heti keppi palkkoineen. Loppuosa tuon tien jälkeen meni hienosti ja huomattavasti matalammalla nenällä, mutta maasto muuttuikin paljon helpommaksi eli kasvustoa ja kosteutta sopivasti. :o)

Vaikeudesta huolimatta jälki kuitenkin mentiin "läpi". Matkalla oli neljä kapulaa ja jälleen ilmaisu oli pelkkä pikainen nuuskaisu - ei muuta. :o( *huoh* Nyt taidamme ennen seuraavaa jälkeä tehdä vain keppileikkejä, jotta saataisiin kepeille jokin "merkitys". Niistä on nyt saatava SE huippujuttu!