Sain tänään harvinaisen mahdollisuuden - kiitos Riitan ja Tuomon - päästä Reijo Jylhän luennolle. Jos joku ei ko. heeboa tunne, niin hänet voi bongata Elixir-ohjelmasta ja aiemmin hän oli 2000-luvun alkupuolella Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentaja. Jylhän luennon aiheena oli psyykkinen valmentautuminen.

Paljon ajateltavaa heräsi ja täytyy todeta, että kummasti asia menee perille, kun sen ammattilainen sanoo. Pitkältihän olen noiden asioiden olemmassaolon tiedostanut, mutta miksi sen tajuaa itse vasta sitten, kun toinen sanoo sen kirjaimellisesti päin naamaa?? :o)

Niin. Tähän asti olen syyllistynyt juuri siihen, että agikisoihin mennessä ekana luen lähtölistaa asenteella "Voi ei, TUOKIN on täällä, ei MEILLÄ ole mitään mahkuja". Sitten katson tulevaa rataa "joo, tuonne se menee kuitenkin eli en saa sitä ikuna kääntymään, sinnehän se meni viimeksikin vastaavassa paikassa..." Jep ja juu ja EI EI EI! Ihmisen ei pidä elää menneessä eikä tulevassa silloin kun kyse urheilusta - ja miksipä ei muustakin. Ihmisen pitää elää siinä hetkessä eli tässä ja nyt.

Hitto! Näihän se on ja olenhan minä tuon tiennyt. Nyt akka lupaa, että aloittaa psyykkisen valmentautumisen asettamalla tavoitteen ja rakentaa valmiudet siihen. Seuraaviin kisoihin me lähdetään Qoposen kanssa voittamaan! Jos me hävitään, niin so what!?? Heti seuraava rata on uusi mahdollisuus - TÄSSÄ JA NYT!! =oD